Olipa ihana herätä auringon paisteeseen! Eipä sillä, aurinko paistaisi suoraan ikkunastani, mutta siinä puoli kahdeksan aikaan aamulla mollukan säteet heijastuvat vastapäisen kerrostalon ikkunasta suoraan aamu-unisen höpökeisarinnan silmiin. Mutta en valita, mukavampi siihen on herätä kuin vaikkapa vessasta kuuluvaan oksenteluun:) Iltapäivän luennolla tein heti Herra T skannauksen. Herra T on samassa koulussa opiskeleva, ihastuttava ilmestys: n 175 senttiä, hoikka, ruskeat hiukset ponnarilla, vaaleat silmät (mmmm!), korkeat poskipäät, kohtelias, vapaa, herrasmies... Aijai! Pelkkä vilahdus Herra T:stä saa höpökeisarinnan sydämen tykyttämään ja kuolan valumaan... Herra T on täydellinen: täyttää kaikki barbiemittapuunkin mukaan korkeat ulkonäkövaatimukseni, on mukava, hauska, kohtelias, tervehenkinen, ja homo. Niinpä tietenkin. Ihan kuin olisi saanut kivikuorman päällensä kun karu totuus valkeni. Hitto! No, voihan sitä kuitenkin ihailla, eikö? Toivottavasti vain itse Herra T ei tätä lue. Jos luet: Hyi sinua, eikö kaltaisesi komea, mukava, kohtelias ja ihana mies tajua kääntyä pois, kun huomaa että umpirakastunut höpökeisarinna alkaa kirjoittaa sinusta! Tein luennolla kiinnostavan havainnon: mitä tylsempi luento, sitä useampi mässyttää tauon jälkeen viereisestä karkkikaupasta haettuja karkkeja. Tällä kertaa sokerihumala pääsi yllättämään, hihittelimme ja hassuttelimme kuin pikkupennut edessä istuvien suureksi harmiksi.