Nyt se on täällä! Suomen kaunis mutta niin lyhyt kesä! En nyt ala runoilemaan siitä enenpää, jos haluat lukea sulosäkeitä tuhansien järvien maan suvesta, kokeile Eino Leinoa. Kesä tuo mukanaan paitsi lyhyet helmat ja kauniit kengät, myös melkoisesti lisäaskaretta. En nyt puhu ulkotöistä, vaan oman mikrokosmoksen hoidosta. Talvella, pukeutuessamme kuin Michelinukot, ei paljasta pintaa juuri näy, mutta auringon lämmössä kansan kuorituessa toppakerroksistaan riittä työtä. On rasvattava, raspattava, hiottava, kuorittava, sheivattava, siistittävä, suihkutettava, punnerrettava ja niin edespäin. Kunnostin tänään Elina Killerin, kansanomaisemmin polkupyöräni, kesäkuntoon, eli huolsin ketjut ja puhdistin koko pyörän, minkä takia olin ravassa kiirestää kantapäähän asti. Olin varmasti huvittava näky räpistellessäni naama öljyssä pihalla likaisen hammasharjan kanssa. Eivät naapurit sentään soittaneet piipaa-autoa. Jätettyäni suorastaan säihkyvän Elina Killerin nauttimaan kesäillasta olikin aika tehdä kesähuolto itselleen. Vanha lakka kynsistä pois, kynnet likoon, naps naps rispaantuneet kynnenpäät pois, viilaus, kynsinauhoihin voidehaude, kynsinauhat alas, töhkät pois kynsien alta... Suihkussa kuorintakinttaat tassuun ja hoitoaineen vaikuttaessa kutreissa kinttailla iho heleän punaiseksi. Lopuksi vielä kädet ja kasvot kuorintakinttaan syleilyyn. Vähän lisää rasvausta, tällä kertaa koko kroppaan, jonka jälkeen saikin sitten seistä keskellä lattiaa kuin puujumala, kun odotti, että kosteusvoide imeytyy. Viimein kynsien kimppuun! Kuorinta, kiillotus, 3 lakkakerrosta, välissä hiukset ojennukseen. Jokohan tässä viitsisi mennä ihmisten ilmoille?