Päätin sittenkin kokeilla, syntyykö siankorvasta silkkikukkaroa, eli saisinko itseäni kaunistettua. Tongittuani ns. beaytyboksistani muutaman elähtäneen hengettömän, aloin kiertää suihkun jäljiltä märkiä suortuviani pikkuisille mytyille, jotka sitten kiinnitin hengettömillä. Kun koko pää oli mytätty, sitaisin mykeröiden suojaksi huivin, ja ei muuta kuin unta pollaan! Aamulla ponkaisin jännittyneenä vuoteesta odottaen pian näkeväni hiukseni sykähdyttävänä kiharapilvenä. Hyvin pian karu totuus paljastui: avattuani mykeröt näytin lähinnä Hagridin taikasauvan tielle sattuneelta viattomalta sivulliselta, kas, vaalea tukkani muistutti lähinnä kokoelmaa sian saparoita... urheasti aloin kuitenkin kiskoa saparoita auki. Se oli virhe. Saparorykmenttikin näytti paremmalle kuin se pehko, jolle tukkani näytti saparot avattuani. Ei tietoakaan enkelimäisestä kiharapilvestä! Sen sijaan näytin sähköiskun saaneelle rusettimarsulle... Pestessäni toista kertaa hiuksiani 12 tunnin sisällä vannoin, etten enää kokeile innovatiivia kampauksia.